Sana Ruohola, Valokuvaus

”Vuosi sitten hain Muotoiluinstituuttiin mutten päässyt. Koska olin jo varautunut tulemaan Lahteen, Vapaan akatemian valokuvauskoulutukseen hakemista ei tarvinnut hirveästi miettiä. Löysin koulutuksen googlettamalla.

Muutin Lahteen Porista, joka on oikeastaan vähän samantapainen kaupunki kuin Lahti. Maine on tietynlainen ja todellisuus lopulta ihan toisenlainen – eli paljon mainetta parempi. Oon viihtynyt Lahdessa hyvin.

Mua kiinnostaa ihmisten kuvaaminen, muotokuvat ja dokumentaarinen henkilökuvaus. Niihin oon saanut täällä lisää osaamista ja varmuutta. En oo luontokuvaaja enkä tuotekuvaaja eikä musta varmastikaan tule videotuotannon ammattilaista, mutta tuntuu hyvältä, että niitäkin on voinut oppia. Taidoista voi olla myöhemmin hyötyä. Ei voi tietää, mistä itsensä löytää ja mitä osaamista milloinkin kysytään.

Taidekoulutus on hyvä paikka sille, joka on avoin oppimiselle ja hyväksyy sen, että vaikka aina olisi tehnyt näin ja näin, voi tehdä toisinkin.

Ihmisten valokuvaamiseen en kyllästy ikinä. Oon kuvannut tosi paljon famuani ja muita iäkkäitä ihmisiä, joissa eletty elämä näkyy. Kadullakin saatan pysäyttää ja kysyä, saanko kuvata. Niihin hetkiin on hienoa pysähtyä. Vanhat ihmiset on tilanteessa läsnä, ne ei ole katse puhelimessa kiirehtimässä johonkin seuraavaan paikkaan. Kuvien lisäksi saan mukaani tarinoita.

Taidekoulutus on hyvä paikka sille, joka on valmis kehittämään taitojaan ja haastamaan itseään. Sille, joka on avoin oppimiselle ja hyväksyy sen, että vaikka aina olisi tehnyt näin ja näin, voi tehdä toisinkin.

Mun haluni päästä Muotsikkaan on vuoden mittaan vahvistunut. Ymmärrän, mitä osaamista multa viimeksi puuttui eli miksi en päässyt opiskelemaan. Nyt tiedän ja osaan paljon enemmän.

13-vuotiaana ajattelin, että musta tulee liikunnanopettaja. Ei käynyt mielessä, että kymmenen vuotta myöhemmin opiskelisin valokuvausta. Nyt en osaa sanoa, mitä teen 33-vuotiaana. Ehkä se liittyy valokuvaukseen, ehkä nuorisotyöstä on tullut mun ala.

Oon sitä mieltä, että ei kannata hirveän pitkälle ja tarkkaan suunnitella tulevaisuuttaan tai ainakaan päättää, että on vaan joku yksi tavoite, johon on pakko, pakko, pakko päästä. Voi olla niin paljon muitakin hyviä ja kiinnostavia mahdollisuuksia.

Niin kuin sanoin, koskaan ei tiedä, mistä itsensä lopulta löytää. En murehdi tulevaisuutta, koska mielestäni se on tarpeetonta.

* * *