Ei vielä valmis mutta lähempänä unelmaa

Miten tie johti tänne? Akseli kertoo saaneensa postissa esitteen, jonka otsikko puhutteli häntä.  ”Rakastu täällä elämääsi.” Saman kehotuksen muistavat myös Tiina ja Kaisa. ”Se jäi mieleen.” Ossi, joka on jäänyt akatemiaan vielä toiseksi vuodeksi, kertoo alun perin kuulleensa koulusta äidiltään. Kaisa myöntää, että häntäkin äiti patisteli hakemaan. Kaikkia vähän naurattaa. Äidit.

Tiina ehti olla joitakin vuosia työelämässä ennen opistovuotta. ”Työ ja sen aikataulut uuvuttivat minut ja jäin sairauslomalle. Oli mietittävä, mitä oikeasti haluan. Ajattelin, että täällä voin kokeilla, onko minulla taitoja ja ominaisuuksia, joita alalla tarvitaan.” Ossi nyökkäilee. ”Täällä on lupa kokeilla. Ei tarvitse olla huolissaan, että elämä heti puree perseeseen.”

Tiina muistuttaa avoimen korkeakoulun opinnoista. ”Tässä koulutuksessa on mahdollista suorittaa opintopisteitä, jotka voi myöhemmin liittää osaksi tutkintoa. Sekin motivoi ja rohkaisi minua hakemaan.”

Ei rakkautta ensi silmäyksellä

”Koulun alkaessa olin skeptinen. Istuin ekana päivänä siellä salissa ja ajattelin, että tää oli iso virhe”, Akseli kertoo. Taas kaikkia naurattaa. Kaisa komppaa: ”Mietin, keitä nämä ihmiset on ja mitä täällä oikein tehdään.” Mieli muuttui nopeasti, kun ihmisiin tutustui ja opinnot pääsivät vauhtiin. ”Pian aloin viihtyä koulussa paremmin kuin kotonani”, Akseli tunnustaa.

Kaisa kertoo, että opiskelu on osoittautunut hyväksi sekoitukseksi itsenäistä omaehtoista ja ohjattua opettajavetoista työskentelyä. ”Kuvataideopinnoissa saat vahvistaa niitä taitoja, joita sinulla jo on, mutta pääset myös kokeilemaan tekniikkoja ja materiaaleja, jotka ovat ennestään vieraita. Niistä voi yllättäen löytyä uusi lemppari.” Ossi kertoo, että toisen vuoden opiskelijan vapaus toteuttaa omia projekteja kasvaa mutta yhteys ohjaavaan opettajaan säilyy tiiviinä.

Vapautta ja vastuuta

Kaikki jakavat kiitosta opettajille, jotka keskustelevat, kuuntelevat ja neuvovat, antavat vastuuta ja suovat vapautta. Tiina muistuttaa, että jos kantaa vastuun oppimisestaan – tekee annetut tehtävät, noudattaa sovittuja aikatauluja – saa myös vapauksia. ”Välillä on lupa ottaa iisimmin.”

Myös vapaus käyttää koulun tiloja ja välineitä oppituntien jälkeen on merkinnyt paljon, tekemisen flow kun ei tunne aikatauluja. ”Iltapäivällä Radek lähtee ja sanoo ’nähdään huomenna’. Me jäädään jatkamaan töitä pitkälle iltaan – jos siltä tuntuu”, kertoo Akseli.

Radek on kuvituksen, graafisen suunnittelun ja sarjakuvan vastuuopettaja Radek Karkulowski, kannustaja ja tarkkasilmäinen kriitikko. ”Jos muuten on onnistunut työ, niin ainakin otsikossa joku kirjain on Radekin mielestä vähän liian lähellä toista”, Tiina ja Akseli nauravat.

Pimeän tunnin haaste

Vitsailusta huolimatta käy selväksi, että opettaja luottaa opiskelijoidensa kykyihin. Luottaa siinä määrin, että sopi heille projektin WWF:n kanssa. Earth Hour -julisteiden tekeminen on ollut vuoden kohokohtia. ”Radek sanoi, että hän tietää, että me hoidetaan homma, että ollaan niin hyviä.” On turha kysyä, miltä luottamus tuntuu. Kysyn silti. ”Tulee hyvä fiilis.” Enempää ei tarvitse sanoa. Hymy kertoo enemmän.

Tiina ei kadu päätöstään hakeutua Vapaaseen akatemiaan. ”Kun opettaja kannusti jatkuvasti ja projektit onnistuivat ja saivat näkyvyyttä, usko omiin unelmiin vahvistui. Ehdottomasti hyvä päätös tulla tänne.”

*   *   *

Vapaan akatemian nettiosoite ohjaa Lahden kansanopiston sivuille. ”Sitä kansanopistoa ei kannata säikähtää”, Tiina muistuttaa. ”Opetus on todella korkeatasoista.”

Kaisalle koulua suositteli serkku, joka oli käynyt teatterilinjan. Suosittelisitko itse? ”Kyllä. Kannattaa hakea, jos on vailla opiskelupaikkaa. Tämä on hyvä ja hyödyllinen vuosi.”

Entä opintomaksut? Kaikki toteavat, että rahoitusta pitää pohtia ennen opintojen alkamista. Opintotuen lisäksi esimerkiksi kesätyöstä säästynyt palkka voi helpottaa elämää. ”Täytyy muistaa, että täällä on opetuksen lisäksi kaikki tarvittava: tilat, välineet, tarvikkeet…” luettelee Kaisa. ”Ja sitten on asioita, joiden arvoa ja merkitystä ei voi mitata rahassa.”