Meri Räihä, Kasvatustiede

”Olen toiminut 20 vuotta kaupan alalla, myymäläpäällikkönä ja tiiminvetäjänä. Työssäni olin alkanut entistä enemmän kiinnostua siitä, miten ihmiset toimivat vuorovaikutuksessa ja miten heidän hyvinvointiaan olisi mahdollista tukea ja edistää. Minulla oli paljon hyviä kohtaamisia niin asiakkaiden kuin henkilöstönkin kanssa. Nautin niistä, mutta kohtaamisten konteksti ja tavoitteet liittyivät tietenkin pääasiassa myyntiin. Minä taas olin enemmän kotonani kuuntelevana korvana kuin ostohaluja herättävänä herhiläisenä.

Sain neuvoja ohjaustyötä tekevältä tuttavalta, joka totesi, että sinulla on tavoitteita mutta myös kunnianhimoa ja rohkeutta. Hae kouluun!

Ammatissani olin tottunut opastamaan ja ohjaamaan ihmisiä ja olemaan paljon esillä. Siitä löytyi luonteva silta kasvatustieteisiin. Hain Vapaan akatemian Tiedekoulutuksen suorittamaan alan opintoja. Hakemuksen ja haastattelun perusteella sain opiskelupaikan.

Työelämästä irtautuminen ja aikuisopintorahan järjestyminen ei sujuneet ihan mutkattomasti, mutta olin päätökseni tehnyt. Halusin opiskella. Alussa en kuitenkaan oikein osannut. Olin usein että apua, en löydä edes tehtävänantoa! Kun sitten löysin sen, otti aikansa ymmärtää, mitä siinä haluttiin.

Innostun opiskelun haasteista ja olen ihan auki kaikelle uudelle tiedolle.

En ollut koskaan aiemmin kirjoittanut tekstejä, joissa käytetään lähteitä ja viitataan niihin. Piti kokemuksen kautta oppia sekin, että tarinoimalla oppimistehtävästä ei tule hyvää arvosanaa, vaikka olisi hyväkin tarinoitsija ja faktat pääpiirteissään oikein. Opettajat Annika Koski ja Nadia Nieminen jaksoivat neuvoa ja kannustaa. Tuntuu, että välillä he uskoivat minuun enemmän kuin minä itse.

Kun opiskelu alkoi sujua, oppimisen jano vaan kasvoi. Innostun opiskelun haasteista ja olen ihan auki kaikelle uudelle tiedolle. Annikan pitää välillä toppuutella minua. Hän sanoo, että mietin liian vaikeasti ja kaivaudun syvemmälle kuin tehtävänanto edellyttää.

Ryhmässä kaikki muut ovat tietenkin paljon nuorempia, mutta kukaan ei ole katsonut, että mitä sä täällä teet vaan ovat ottaneet mukaan. Eivät onneksi jännitä aikuisempaa opiskelijaa. Lounaalla istutaan samassa pöydässä.

Junamatkalla Helsingistä Lahteen siirryn äidin roolista opiskelijan maailmaan.

Tiedekoulutus on upea paketti. Rakenne, sisällöt, opettajat. Kaikki palvelee viime kädessä tavoitetta, silloinkin kun joistakin kursseista on ensin tehnyt mieli kysyä, miksi me tällaista opiskellaan. Joku aina kysyykin. Oman tieteenalan perusopintojen rinnalla esimerkiksi puheviestinnän ja englannin kurssit olivat erinomaisia ja hyödyllisiä. Niiden tarjoamaa osaamista tarvitaan työelämässä jatkuvasti. Mietin, että olisinpa ujoudesta kärsivänä parikymppisenä saanut tällaista opetusta ja ohjausta.

Kuljen päivittäin junalla Helsingistä Lahteen. Jos opetus alkaa 8.30, herätyskello soi 5.20. Matka on siirtymä äidin roolista opiskelijan maailmaan. Käytän matka-ajan tehtävien tekemiseen. Kaksi kertaa olen nukkunut. Nyt keväällä alkaa tuntua matkustamisen rasitus. Onneksi meillä oli pääsiäisen jälkeen itsenäisen opiskelun etäviikko. Se tuli just oikeaan aikaan.

Koen olevani parempi äiti nelivuotiaalle tyttärelleni, kun teen jotakin merkityksellistä ja olen päättänyt kehittää itseäni ja osaamistani. Perhe ymmärtää, että voin paremmin kuin ennen. Yhteistä aikaa on enemmän, kun en enää ole viikonloppuja ja iltoja töissä. Opiskelu on tullut mukaan myös lapsen leikkeihin. Hänellä on omat vihkot ja opiskeluvälineet.

… totesivat, että me ollaan tehty vaan opettajan hommia,
mutta sulla on upea tausta!

Hain yliopistoon opiskelemaan yleistä ja aikuiskasvatustiedettä. Vapaa akatemia on valanut minuun uskoa, että kaikki on mahdollista, jos vain uskallan ja uskon itseeni. Haluan tulevaisuudessa olla itse vuorostani se, jonka työtä on ohjata, tukea ja kannustaa ja sanoa, että ruvetaanpa katsomaan mihin kaikkeen sinusta on!

Aiempi ura kulkee vahvuutena mukanani. Vaikka ala on aivan eri, olen ilokseni huomannut, että ’vanha’ osaamiseni palvelee uutta. Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla.

Talvella vierailin Töölön yhteiskoulussa osana Tiedekoulutuksen työelämäprojektia. Siellä opettajat totesivat, että me ollaan tehty vaan näitä opettajan hommia, mutta sulla on upea tausta!