”Mun äidin kanssa mietittiin, vieläkö pääsisin jonnekin opiskelemaan. Äiti oli aiemmin näyttänyt mulle Vapaan akatemian Taidekoulutuksen julkaisun, jossa oli opiskelijoiden tekemiä levynkansia. Hän oli sitä mieltä, että tällainen koulu voisi olla mua varten.
Laitoin hakupaperit ja näytteitä töistäni liitteeksi. Aika pian Radek Karkulowski soitti. Mulle oli järjestymässä kuvituksen ja graafisen suunnittelun koulutukseen paikka, mutta se pyydettiin vahvistamaan nopeasti, koska ryhmä alkoi olla täynnä. Mä kuvittelin puhelimessa, että tää Radek on joku vanhempi taiteilijaherra, sellainen joka puhuessaan elehtii käsillään. Ehkä mielikuva tuli siitä aksentista.
Olin kaikessa rauhassa pelaamassa biljardia, kun näin, että valintapäätös oli tullut sähköpostiin. Laitoin kiireessä varmaan kaksikin vastausta, että joo, otan paikan vastaan.
Kun opiskelu Vapaassa akatemiassa alkoi, huomasin, että täällä oli toisenlaista, paljon sosiaalisempaa. Hauskempaa.
Ammattikoulussa olin suorittanut media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnon. Amiksen opiskelukaverit oli aika hiljaista porukkaa. Kun opiskelu Vapaassa akatemiassa alkoi, huomasin, että täällä oli toisenlaista, paljon sosiaalisempaa. Hauskempaa. Se, että niin nopeasti tutustuttiin ja alettiin puhua keskenämme, oli yllättävää. En odottanut sellaista.
Amiksesta olin saanut hyvät perustaidot, joten aluksi Vapaassa akatemiassa tuli vastaan paljon sellaista, mitä jo osasin. Radek, joka ei sitten ollutkaan vanha harmaa herra, auttoi kiinnittämään huomiota juttuihin, joita en niin hyvin osannut. Sain harjoitella paljon ja vahvistaa osaamistani. Aina sain myös paljon palautetta, ja useimmiten löytyi jotakin kehitettävää.
Pari kertaa Radek totesi, että jatka näin, ei tarvitse muuttaa mitään. Hän sai mut tajuamaan, että pystyn tekemään myös itsenäisiä ratkaisuja ja osaan puolustaa niitä, mistä tuli hyvä fiilis. Jos mun ammatillinen taitotaso amiksen jälkeen oli seiska, niin nyt se on varmaan vahva kasi tai lähes ysi. Parantamisen varaa on aina.
Koulussa kävi usein vierailijoita, jotka opiskelee alaa tai on jo alan töissä. Heiltä oppi paljon. Myös Mikko Kerttula oli innostava opettaja. Tykkään tosi paljon Mikon valokuvien ja julkaisujen tyylistä.
Taidekoulutuksen opettajat tuntuu olevan oikeasti kiinnostuneita siitä, että opiskelijat edistyy ja pääsee jatkamaan alan opintoja. Tehtäviä annetaan paljon, yhdelle etäviikolle niitä tuli liikaakin. Jos oli tarkoitus jäädä aikaa myös levätä ja lomailla, niin se ei mennyt ihan niin. Luulen, että opettajatkin tajusi sen.
Tänä keväänä sain tehdä ennakkotehtäviä rauhassa ja sain siihen tukea.
Vuosi sitten pyrin LAB-amk:n Muotoiluinstituuttiin, mutta jäin varasijalle. Tänä keväänä sain tehdä ennakkotehtäviä rauhassa ja sain siihen tukea. Yhdessä tehtävistä piti luoda hahmo ja sijoittaa se ympäristöön. Hahmo syntyi aika vaivattomasti, mutta ympäristöissä oon huono. Radek vinkkasi etsimään hyviä esimerkkejä ja neuvoi ja kannusti muutenkin, kun olin jo melkein luovuttamassa. Tiesin, että Alberto Mielgo tekee siistejä ympäristöjä, ja aloin etsiä ideoita niistä.
Heinäkuun alussa suuntaan Parolaan suorittamaan varusmiespalveluksen, joka vuosi sitten katkesi kesken. Syksyllä 2024 aloitan opinnot Muotoiluinstituutissa, jonne pääsin opiskelemaan mediasuunnittelua. Tulevaisuuden unelmaduuni löytyy visuaalisen viestinnän alalta, ehkä mainostoimistosta, ehkä animaation tekijänä. Kiinnostusta on vielä moneen suuntaan.
Mä päädyin Vapaan akatemian Taidekoulutukseen sattumuksen kautta, mutta tää koulu on ollut mulle tosi hyvä. Takana on myös yksi mun elämän hauskimmista vuosista.
Kuvituksen ja graafisen suunnittelun opiskelu sopii mun mielestä parhaiten tyypeille, jotka on tosissaan hakemassa alan jatko-opintoihin. Samanlainen tavoite auttaa ryhmää. Siitä syntyy hyvä kombo yhdessä tekemistä ja kavereiden auttamista mutta myös kilpailuhenkeä ja eteenpäin menemisen draivia.