Ali Hosseini suoritti peruskoulun ja haaveilee nyt opiskelusta ammattikorkeakoulussa
Tämän hetken Ali Hosseini muistaa hyvin: ”Opettaja kysyi luokassa, kuka osaa verbityypit. Mä katsoin ympärille. Tuntui että melkein kaikki muut nosti käden ylös. Ajattelin, että voi ei Ali, mihin sä oot tullut!”
Ali on elämässään kohdannut vaikeampia asioita kuin suomen kielen verbintaivutuksen. Hänen afganistanilaiset vanhempansa muuttivat sisällissotaa käyvästä kotimaastaan Iraniin. Sieltä viranomaiset pakottivat 15 vuotta täyttäneen Alin tämän vanhempien kotimaahan. ”Siellä mulla ei ollut ketään, puhuin outoa murretta ja olin afganistanilaisten mielestä oudosti pukeutunutkin”, Ali kertoo. ”Koska olin syntynyt ja elänyt Iranissa, olin Afganistanissakin maahanmuuttaja.”
Myöhemmin Alin tie toi Saksan kautta Suomeen. ”Täällä oli pimeää ja kylmää. Vain metsää, ei kauppoja, ei ihmisiä. Aika erilaista kuin kahdeksan miljoonan asukkaan Teheranissa”, Ali naurahtaa. ”Ei mua kuitenkaan pelottanut. Oli outoa mutta turvallista olla Suomessa.” Hän oli tuolloin vielä alaikäinen.
”Suomalaiset on aluksi aika sulkeutuneita. Kun he alkavat luottaa sinuun, heistä tulee ystävällisiä ja paljon avoimempia.” Ali kertoo, että iäkkäät suomalaiset saattavat tutustua ei-suomalaiselta näyttävään nuoreen yllättävän ennakkoluulottomasti. ”He tulevat rohkeasti kysymään, mitä kuuluu.”
”Opettajat auttaa kaikessa!”
Ali Hosseini aloitti aikuisten peruskoulun suorittamisen alkuvaiheen opinnoista. Hänen suomen kielen taitonsa oli vielä heikko, joten opettaja Kirsi Tuokon kysymys verbityypeistä sai nuoren miehen lähes epätoivon valtaan. ”En mä yhtään tiennyt mitä ne edes on!” Ali nauraa nyt.
Nopeasti kielitaito alkoi kuitenkin kehittyä. Ali kehuu vuolaasti opettajan kykyä loihtia luokkaan oppimisen ilmapiiri. ”Aina juteltiin ja naurettiin, mutta oli myös hyvä työrauha. En tiedä, miten Kirsi sen tekee! Hän on aivan poikkeuksellinen, erinomainen opettaja.”
Alin opiskelumotivaatiota vauhditti oleskeluluvan saaminen. Sitä ennen mieltä oli vaivannut pelko Saksaan palauttamisesta ja epävarmasta tulevaisuudesta. Kun kielitaito parani, alkuvaiheen opintojen tahti alkoi Alista tuntua liian hitaalta, koulunkäyntiä Iranissa oli kuitenkin takana kuusi vuotta. Kesäloman aikana kehittynyt kielitaito salli perusopetuksen päättövaiheeseen siirtymisen. Ali kiittääkin opettajiaan hyvästä ohjauksesta. ”Iranissa opettajaa kiinnosti vain opettaminen. Täällä opettajat auttaa kaikessa!” Ali kertoo, kuinka päättövaiheen opettaja Emmi Vahvelainen rohkaisi häntä ja keskustelemalla auttoi yli vaikeista vaiheista. ”Mä en ikinä unohda niitä neuvoja.”
