”Maailma on ihana ja avoin, jos sille antaa mahdollisuuden.” Opiskelija Amanda Alho kuvaili Taidekoulutuksen näyttelyn avajaisissa pitämässään puheessa tuntemuksiaan lukuvuoden varrelta. Opiston arvojen – sivistyksen, rohkeuden ja osallisuuden – toteutuminen arjessa käy ilmi opiskelijan sanoista. Opistovuosi voi myös yllättää. ”Joskus sitä oppii jotain, mitä vähiten odotti.”

Kun viime vuonna loppukesästä päätin hakea tähän kouluun, olin innoissani. Saisin vaihtaa maisemaa ja pääsisin oppimaan uutta.

Opintojen edetessä tajusin, että suuremmaksi motiiviksi nousi maiseman vaihtaminen. Olin asunut pienessä maalaiskylässä yli 16 vuotta eli ison osan tähänastisesta elämästäni.  Kävin aiheesta keskustelua kaverini kanssa. Hän totesi, ettei maiseman vaihtaminen pelkästään siitä syystä kannata. Täytyy haluta uusia kokemuksia tai palaa halusta oppia jotain uutta.

Täytyy haluta uusia kokemuksia tai palaa halusta oppia jotain uutta.

Olen muutamaan kertaan tämän lukukauden aikana ajatellut, oliko järkeä tulla tänne. Tuntui, että mikään ei suju, muut ovat parempia ja että minulla ei ole motivaatiota mihinkään. Mutta toisinaan olen myös pohtinut, että näin tässä pitikin käydä: piti tulla tänne, että ymmärtäisin, kuinka jumissa olen itseni sisällä ja että kuinka ihana ja avoin maailma siellä ulkopuolella on, jos sille vaan antaa mahdollisuuden.

Olen tutustunut täällä moneen ihanaan ja mahtavaan ihmiseen, kuten koko luokkaani ja leffaporukkaan. Myös kaikki kohtaamiset opettajiemme Mikon, Radekin, Jorman, Päivin ja Timon kanssa ovat olleet lämminhenkisiä.

Omasta luokastani haluaisin sanoa, että ootte huippuja. Olette ottaneet minut osaksi luokkaa, vaikken todellakaan ole helpoin ihminen. Tuskin oltaisiin lähestytty toisiamme, jos yhteinen juttumme valokuvaus ei olisi meitä tänne Lahteen tuonut. Lukuvuoden aikana ollaan tutustuttu ja löydetty toisistamme erilaisia puolia. Ollaan yllätytty toistemme piilevistä kyvyistä ja naurettu yhdessä, vaikka välillä myös stressattu. Tuotte heitoillanne ja asenteellanne livenä ja etänä elämääni enemmän huumoria, kepeyttä ja väriä.

On hämmentävää, että vaikka olemme hyvin erilaisia monen asian suhteen, on meissä yllättävän paljon samaa. Enkä puhu pelkästään valokuvauksesta. Jaamme yhteisiä arkipäivän haasteita ja tykkäämme ainakin melkein kaikki Abban musasta. Tykkäämme eräilystä, vanhojen talojen tarinoista, suomalaisesta musasta ja asioiden syvällisestäkin pohtimisesta. Listaa voisi jatkaa ja jatkaa. Kiitos kaikille. En osannut toivoa näin ihanaa ja sympaattista luokkaa ku mitä te ootte. Mursitte kaikki ennakkoluuloni ja osoittauduitte upeiksi tyypeiksi.

Kiitos myös upeille täällä vierailleille opettajille, Nanjalle, Terralle, Teivaalle ja Karille sekä Charlotalle. Olette olleet innostavia. Sekä Timolle, Jannelle, Janille ja Jarkolle, kun olette auttaneet meitä esimerkiksi kun asuntolasta on saippua loppunut ja Adobessa ollut ongelmia ja vastanneet muihin kysymyksiin. Kiitos myös sydämelliselle keittiön väelle herkullisesta ja monipuolisesta kouluruuasta. Oli ihanaa, kun kyselitte toiveitamme – ja se gluteeniton porkkanakakku oli muuten hyvää. Toivon kaikkea hyvää teille kaikille.

Erityiset etätsempit luokkakavereilleni pääsykokeisiin. Olen varma, että saavutatte vielä unelmanne. Itse en tiedä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, mutta mihin ikinä päädyn, niin kaikesta oppii, eiks nii? Joskus sitä oppii jotain, mitä vähiten odotti, niin kuin rehtorimme ihan koulun alussa tuumasi. Ainakin minulle kävi nyt niin. Ehkä minusta tulee se kirjailija-runoilija-valokuvaaja, kuten yksi luokkakaverini kerran sanoi.

Täällä Lahes on lämminhenkinen ja sydämellinen meininki.

Sanotaan, että kotikylässäni Yläneellä on iha omallaises meininki, niin sanoisin että täällä Lahes on lämminhenkinen ja sydämellinen meininki. – Vielä kerran kiitos teille jokaiselle, että piditte minulle todella opettavaisen ja antoisan vuoden.

Joskus vieläkin, talviaamuisin mietin missä meet, onko vastanneet, vuodet unelmiis,
minkäläinen tie, sulle annettiin.

Niin kaikki ohikiitävää, ikävä ja riemu joka hetken värähtää. Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet ja jäljet häviää.

*   *   *

Amanda Alho opiskeli Vapaan akatemian Taidekoulutuksessa valokuvausta lukuvuonna 2021-22. Kuvaaja: Suvi Hentola.