Arvoisat kanssaopiskelijat, rehtori, opettajat, henkilökunta sekä muut juhlavieraat.

Kulunut lukuvuosi on mennyt äärettömän nopeasti ja sen varrelle on mahtunut monenlaista.

Omalla kohdallani vuoden alussa jännitti hirveästi. Vaikka olen koko elämäni Lahdessa asunut, täällä kansanopistolla minun oli kohdattava uudet ihmiset, uusi ympäristö ja täysin uudenlaiset opinnot. Pian vuosi alkoi opintojen puolesta rullaamaan ja meidän porukkamme hitsaantui yhteen. Kerkesimme vuoden aikana opiskelemaan Jyväskylän yliopiston mukaiset kasvatus- tai erityispedagogiikan perusopinnot, ruotsin ja englannin sekä tieteellisen kirjoittamisen opinnot. Lisäksi opintoihimme kuului muun muassa musiikkia, ilmaisutaitoa ja nukketeatteriprojektia.

Vuosi on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa. Matkan varrelle mahtunut verta, hikeä ja kyyneleitä. On ollut hetkiä, kun ollaan naurettu yhdessä vedet silmissä, mutta myös niitä hetkiä, kun koko porukalla on noussut jo höyry korvista, eikä itkuiltakaan olla vältytty.

Pari päivää sitten luokassamme nauroimme ja keskustelimme siitä, kuinka tutut ja ystävät kysyvät aina, että mitä meistä sitten oikein tulee tämän koulutuksen jälkeen. No rehellinen vastaus on, että “ei mitään”. Olen kuitenkin itse saavuttanut paljon sellaista tietoa, jota en olisi muualta saanut. Olen oppinut asioita, joita en olisi  muualta oppinut. Ja ennen kaikkea olen saanut enemmän tukea ja apua kuin olen edes osannut toivoa. Ja vaikka muut ihmiset saattavat pitää koulutustamme turhana, me itse tiedämme olevamme askeleen lähempänä sitä tavoitetta, jota kohti olemme matkalla. Opistollamme on useampi linja, joilla jokaisella on ollut erilaiset tavoitteet. Jotkut ovat tähdänneet parempiin jatko-opiskeluvalmiuksiin, jotkut ovat vahvistaneet omia taitojaan joko omaksi ilokseen tai päästäkseen jonain päivänä oman alansa ammattilaisiksi, mutta jotkut meistä ovat jo saaneet vuoden aikana tutkinnon suoritettua. Kaito- ja perhepäivähoitajien -linjat ovat ainoita tutkintopohjaisia linjomme ja heistä voi sanoa tämän vuoden jälkeen, että heistä on tullut jotain, joten oikein paljon onnea tutkinnon johdosta kaikille valmistuneille!

Teillä jokaisella on unelma tai tavoite, jota kohti olette tämän vuoden aikana hivuttautuneet pikku hiljaa. Jotkut ehkä ovat jo saavuttaneet ne, mutta niille, ketkä ovat vielä matkalla. Älkää luopuko unelmistanne, vaan ottakaa askel kerrallaan ja ennenkuin huomaattekaan, olette jo saavuttaneet ne.

Kiitos luokkatoverit ihanista muistoista. Kutsuttakoon meitä, millä nimillä vaan, niin mulle te tulette aina olemaan huikea porukka ennen kasvis-nimitystä. Olette ihania, fiksuja ja reippaita naisia.  Olen aivan mielettömän ylpeä teistä ja siitä, että meistä joka ikinen sai homman purkkiin. Olette rakkaita.

Muut linjat, ei voi kyllä kun ylöspäin katsoa ja olla ylpeitä, kuinka upeaa työtä olette tehneet viimeisen vuoden aikana. Erityisesti teatterilinjalaiset, jo parin kuukauden jälkeen koulun alkamisesta, halloweenina, kauhukujanne todisti sen, että olette todella hyviä näyttelijöitä ja tulette saavuttamaan jotain suurta sillä panostuksella ja antaumuksella, mikä teillä on tuota hommaa kohtaan. Vaikutatte elävän tunteella jokaisessa hetkessä ja älkää päästäkö siitä irti.

Kiitokset opettajille ja muulle henkilökunnalle erinomaisesta  opetuksesta, avusta ja tuesta. Erityisesti oma vastuuopettajamme, Maria. Vuoden aikana ei varmasti kenellekään jäänyt epäselväksi, mitä mieltä olen sinusta ja sinun opetuksestasi. Aiemman kokemukseni kautta tiesin jo vuoden alussa, että tulet huolehtimaan hyvin meistä. Olet suurisydäminen, avulias ja reipas, sekä ennen kaikkea paras opettaja, mitä minulla henkilökohtaisesti on ikinä ollut. Apuusi pystyi luottamaan asiassa kuin asiassa. Jaksoit tsempata meitä eteenpäin, kun eniten sitä kaipasimme. Ja ennen kaikkea tarjosit meille tietoa, johon olit aina perehtynyt hyvin. Olen äärettömän kiitollinen sinulle kaikesta, nyt ja aina.

Muille meitä opettaneille opettajille, Arille, Lillille, Marjaanalle, Minnalle, Sailalle, Seijalle ja Tuukalle, minulla on kaksi sanaa: Kiitos ja anteeksi. Kaikki tunnit ei ehkä ollut kaikista helpoimpia ja voin vain kuvitella opettajahuoneen keskustelut levottomista tunneistamme. Olette olleet ymmärtäväisiä ja antaneet meille paljon tietopohjaa sekä tarvittavia taitoja tulevaisuutta varten.

Kiitos myös keittiölle ruuista, joiden avulla olemme jaksaneet opiskella sekä kiitos siivoojille siitä, että olemme saaneet opiskella siistissä ympäristössä.

Nyt kun reput ovat täynnä eväitä tulevaisuutta varten, voi vain kysyä: minne katosi päivät?

Loppuun haluaisin vielä sanoa teille, että mihin ikinä elämä teitä viekään niin muistakaa kulkea se Posin kautta.

Oikein rentouttavaa kesää ja onnea tulevaan!
Laura Pykälistö
Kasvatus- ja opetusalan koulutus 2016-2017

Teksti on opiskelijan puheenvuoro opiston kevätjuhlasta 2.6.2017.